Tervehdys kaikille ja tervetuloa Elosalaman blogiin! Olen Karoliina Randelin, elokuinen maalaislapsi, jolle tärkeää kauniin tarinan ja hyvien kuvien lisäksi on henkinen ja fyysinen hyvinvointi. Nämä aiheet tulevat myös blogissani esiintymään: haluan tarjota teille vinkkejä paremman tekstin luomiseen ja näyttävämpien kuvien ottamiseen mutta myös siihen, kuinka voida paremmin ja kuinka tehostaa omaa arkeaan – niin että siihen oikeaan elämään työn ulkopuolella jää mahdollisimman paljon aikaa ja energiaa.
Olipa kerran kummitusjuttu
Mutta ensin voisin kertoa, kuka olen kirjoittajana. Tarinankerrontahistoriani ulottuu kauas, arviolta 1990-luvun alkupuolelle, kun keksimme ”kummitusjuttuja” iltaisin yhdessä isoäitini ja veljeni kanssa. Tarinat kulkivat kummitusjuttujen nimellä, oli niissä pelottavia hetkiä tai ei. Muistan, kuinka helppoa tarinoita oli keksiä yhdessä erittäin taitavan kirjailijaisoäitini kanssa, ja kuinka jännittäviä tarinoita veljeni kertoi omalla vuorollaan. Toki minusta on myös kasettinauhoitus noilta vuosilta, missä hoen loputtomasti lausetta ”Olipa kerran, olipa kerran, olipa kerran”, koska en pääse alkuun tarinassani isoveljeni härnätessä minua armotta. Mutta tarinat ovat siis kulkeneet kanssani ihan taaperoiästä asti.
Vaikuttavaa viestintää jo lukioikäisenä
Seuraava anekdootti, jonka haluan jakaa, sijoittuukin jo 2000-luvun puolelle. Muistan lukiossa opiskelleeni itsenäisesti yhteiskuntaoppia, mutta jostain syystä kokeeseen lukeminen oli jäänyt vähän vähemmälle. Raapustin silti koepaperille kaiken mitä keksin, ja sain arvosanaksi 10- kommentilla: ”En tiedä olitko edes lukenut kokeeseen, mutta kirjoitit niin vakuuttavasti, että saat tämän arvosanan”. En tiedä, oliko tämä maailman parhaimpaan suuntaan kasvattava kokemus moraalisesti, mutta sinä päivänä viimeistään opin, että sanoilla on valtava voima. Viesti voi olla vaikuttava ja voimakas kuin pallosalama, vaikkei sen varsinainen sisältö välttämättä ole edes totta.
Liian pieni tila vai liian tehokas viesti?
Kolmas kirjoittamiseen liittyvä muisto on muutaman vuoden takaa. Toimin sisällöntuottajana ja laadullisena tutkijana eräässä kulttuurijärjestössä, ja sain tehtäväkseni markkinoida heidän tapahtumaansa somessa. Viestin oikeisiin paikkoihin jakamisella, aktiivisella ”rummuttamisella” ja vaikuttavan kuvan avulla onnistuin luomaan järjestölle varsin positiivisen ongelman: kaikki tapahtumaan tulleet eivät mahtuneet valittuun tapahtumatilaan. Osallistujat istuskelivat lattioilla tuolien loputtua, eivätkä siltikään kaikki halukkaat edes mahtuneet tilaan.
Tarinoilla muutetaan maailma
Näin teimme pienen aikamatkan minun kirjoittamisen ja sisällöntuottamisen historiaani. Jos tässä vaiheessa ei ole vielä tullut selväksi, minä siis elän ja hengitän tarinoita. Ne ovat selkärangassani, join niitä äidinmaidossa, punon niitä jatkuvasti lisää sekä unessa että valveilla. Tarinat ovat olleet täällä aina, muinaisten ihmisten leirinuotioilta tämän päivän valeuutisiin asti. Hyvä tarina voi muuttaa ihmisen elämän, estää tätä tappamasta itseään tai muita, estää sodan alkamisen ja jonakin päivänä toivottavasti myös maapallon tuhoutumisen. Toimivalla tarinalla voi olla myös äärimmäisen tuhoisa voima: se voi aiheuttaa juuri noiden edellä mainitsemieni kauhukuvien toteutumisen. Mutta yhtä kaikki, tarinan voimaa ei kannata aliarvioida. Luodaan sinulle yhdessä sellainen tarina, joka auttaa sinua saavuttamaan omat unelmasi!
